tiistai 3. helmikuuta 2015

Synnärireissu

Tuli käytyä viettämässä taas muutama yö synnärillä..

Alunperin tuli pe-la yönä pari tuntia kipeitä supistuksia jotka loppu kuin seinään, jonka jälkeen alkoi vihloa about 30sek välein johonkin kohdunsuulle. Sellaisia nopeita vihlaisuja. Soitin silti synnärille tilanteesta vaikka supistukset olivatkin jo loppuneet ja käskivätkin heti näytille. 80e taksireissusta köyhempinä tultiin K:n kanssa käymään ja pääsin neljän aikoihin suoraan käyrille. Supistuksia ei tullut tällöin käyrille asti, vihlaisuja kyllä edelleen. Lääkäri tutki tilannetta ultralla, kohdunsuulla ei suurempia muutoksia mutta kivuttomat jatkuvat supistukset piti saada kuriin. Mies häädettiin kotiin nukkumaan kun vuodeosastoille ei saanut "ylimääräisiä" tulla ja minut vietiin tarkkailuhuoneeseen. Miun oli tarkoitus päästä muutaman tunnin seurailun jälkeen kotiin. Sain panadolia ja nukuin hetkisen.

Puoli kahdeksan maissa heräsin järkyttävään keilapallo haarovälissä-fiilikseen ja järkyttävä paine mahassa ja kipeitäkin supistuksia tuli vähän väliä. Joku kävi ottamassa verinäytteet. Käyrille pääsin kahdeksan jälkeen jolloin supistuslukemat kävivät koko ajan 70:n paikkeilla ja mahaa kiristi niin perkeleesti. Supistuksia tuli tässä vaiheessa ihan parin minuutin välein. Hoitsu tuli katsomaan käyrää ja lähti pää kolmantena jalkana viemään käyräpaperia lääkärille näytille. Hoitsua ei näkynyt vähään aikaan ja supistukset koveni ja tiheni koko ajan. Jossain vaiheessa hoitsu tuli huikkaamaan ovelta "Täs ny vaihtuu toi päivystäjä et hän ny miettii mitä tehdään sun kanssa.. Meen viel käymään tuolla..." Eikä kysyny olosta mitään ja hävis taas. Reilun puolen tunnin odottelun jälkeen hoitsu tuli taas käymään "No se päivystäjä nyt meni johonki en mä nyt tiedä. Mites juotko lounaalla maitoo vai piimää vai......" Ehdin just ja just sanoa että vettä kiitos ja tää sankari taas hävis johonkin ennen kun ehdin kissaa mainita.

10 min tästä sain ekan supistuksenestolääkkeen. 15 min odotus. Toinen lääke. 15 min odotus. Kolmas lääke. 15min odotus. Neljäs lääke. Tunnin odotus ja verenpaineen mittaus. Tunsin miten ahdistus kasvoi kokoajan ja tälle löyty selityskin miun pulssista joka huiteli kokoajan seuraavilla käyrillä ollessani 100-120 väliä. Tuli tuomio että ainakin seuraavaan päivään asti olisin tarkkailussa ja 8 tunnin välein estolääkettä lisää. Kello oli jotain 12 lauantaina tässä vaiheessa.

Odottelua odottelua. Sain jossain vaiheessa nukuttua ja puoli viiden maissa heräsin hiestä märkänä. Pulssin kasvu oli oikeesti jotain hyihelvettiä.

Puoli seitsemän maissa suppareita oli taas tullut jo pidemmän aikaa ja sain lisää estolääkettä. Tää ei auttanut MITÄÄN ja supistuksia piirtyi käyrille vielä ihan urakalla. Pulssi nousi taas taivaisiin mut sain pian vielä lisää estolääkettä tabujen sijaan suonensisäsesti ja siihen päälle vielä jotain rauhottavaa tms. kun pää tuntui räjähtävän pulssin kasvun takia. En saanut edes leipää mutustettua kun hengästytti niin kovasti kokoajan.

Vielä illallakin supistuksia eikä estolääkkeet tuntuneet vaikuttavan juurikaan vaikka sain säännöllisesti lisää. Hoitsu pisti minuun myös vauvan keuhkoja kypsyttävän kortisonipiikin. Käsky kävi että hirmu herkästi pitää ilmotella kaikenlaisia tuntemuksia soittokellon avulla, mahaa ei saa hiplata yhtään ja lämmin suihku ennen nukkumaankäyntiä saattaisi helpottaa. Ja helpottikin hetkeksi. Yön aikana havahduin useampaan otteeseen hereille kun olin hiestä märkä. Nuo kortisonipiikit kuulemma aiheuttaa unettomuutta, levottomuutta ja pulssin nousua (kuten estolääkkeetkin).

Sunnuntaiyönä/-aamuna sain nukuttua ihmeen monta tuntia ja käskettiin vielä jatkamaan aamumittailujen jälkeen. En saanut lähteä itse hakemaan aamupalaakaan vaan se tuotiin minulle nenän eteen ettei ala liikkeellä supistaa. Hoitsu tokaisi vuoron loppuessaan että nähdään illalla uudestaan... Jotenkin arvasin jo etten vielä sunnuntainakaan pois pääsisi. Kohdunsuulla ei ollut edellispäivän kovista supisteluista huolimatta tapahtunut MITÄÄN, joten sain toivoa että pääsisin jo maanantaina kotiin jos ei tapahdu ihmeempiä. Estolääkitystä jatkettiin edelleen säännöllisesti ja Illalla sain kivan herätyksen kun hoitsu tuli tunkemaan toisen kortisonipiikin kankkuun ilman että viitsi herättää ennen sitä...

Sunnuntai-maanantai-yö oli taas suoraan sanottuna perseestä. Oksetti, ahdisti, hikoilutti, supisti, närästi, koski joka paikkaan. Panadolia. Vauva oli ihan liian hiljainen ja piti useampaan otteeseen pyytää hoitsua laittamaan minut käyrille ennen kuin tajusi tilanteen. Paniikin jo iskettyä toinen alkoi onneksi jonkun ajan kuluttua liikkumaan normaalisti ja kävin itkemään helpotuksesta. Supistuskäyrän nähtyään hoitsu antoi estolääkkeet tuntia aiemmin kuin oli suunniteltu. Jossain vaiheessa sain nukahdettua onneksi.

Maanantaiaamuna tilanne oli ihanan rauhallinen. Selkäkipuja lukuunottamatta pystyin toimimaan suht normaalisti ja pääsin taas itse hakemaan aamupalaa. Lääkärin käydessä sain luvan lähteä lounaan jälkeen kotiin. "Seuraavan kerran kun tuut tänne ni sit synnytelläänki jo, käy siihen asti Imatralla kontrolleissa mis oot käynykki. Ja tuu mahollisimman nopeesti synnytysvalmennukseen. Sairaalakassi kannattaa pakata valmiiks." Ja lounaan jälkeen vihdoin kotiin. Nyt pitää ottaa tosi iisisti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti